Kuvat projektista

Tästä se idea sitten lähti

Isto Ikosella lähti kipinä KillerBee mopoon Bomber Weekend -08:sta, johon Marko ”Gakka” Salo oli kavereidensa kanssa rakentanut Suzuki R50 mopon Yamaha 1000 tekniikalla. Isto valjastettiin ajamaan varttimailille koska Gakan ”tiimin” kuskille oli tullut kotoota kieltävä ajopäätös, jonka kyseinen kuski kiistää vielä tänäkin päivänä. Lopputulos oli että 200m kohdalla saavutettu huippunopeus oli 143.4 ja rajoitinta vasten loppumatka, ja aika oli 14.43 Ajatus tuon vedon jälkeen oli että tuollainen on joskus saatava eikä välitykset saa loppua kesken.

Mistä apua erikoiseen projektiin

Tämän ajatuksen tuotos tilattiin Ervan´s Metal Works:lta. (Eräpolku Teemu) Tähän projektiin lähdettiin asenteella isompaa, erilaisempaa ja söpöä.

Projektista käytiin juttelemassa Prätkäpajan Lequn kanssa. Ihan yllärinähän se tuli, että Lequ oli heti täysillä mukana sanoen että jos tarvitsette jotain niin tulkaa etsimään aarteita täältä hyllyistä ja laatikoista, niitä täällä on. Ensimmäiseksi projektiin löytyi kaverin kellarista etsinnässä ollut GSX-R 1100 moottori, josta sanottiin myyntihetkellä että moottori on hieman savuttanut. Kone oli irti eikä käynnistys mahdollisuutta ollut, mutta eihän se paha juttu ole jos vähän savuttaa. Moottori ostettiin pois kuleksimasta. Myöhemmin kannen irrotuksen jälkeen selvisi että yksi mäntä oli sulanut. No kyllähän sekin tietenkin voi aiheuttaa pientä savutusta.

Prätkäpajalla työskennellyt Marko ”Gakka” Salo hoiti perusteellisen moottoriremontin. Porautus, laakerit, hayabusan männät ja kannen läpikäynti.

Seuraavaksi oli metsästyksen kohteena Suzuki Pv, joka on siinä kunnossa ettei sitä voisi enää entisöidä. Sellainenhan löytyi kaverin serkulta. Moottorille tehtiin teline, jossa moottori asennettiin oikealle korkeudelle maasta ja sen ympärille lähdettiin suunnittelemaan pv:tä. Itse rungon tekeminen oli Teemulle tuttua, koska onhan tämä jo kolmas Killerbee PV jota oli rakentamassa.

DragRace Killer Bee

Tässä kohtaa piti alkaa miettimään että miten tästä saisi erilaisen kuin muista pv:stä? Ensimmäisenä tuli mieleen että tämän laitteen käyttötarkoitushan on varikkomopo/killerbee kiihdytysmopo. Eli tarvitaan Junior Dragsterin 10”x 8” taka-slicksi. Teemun tutulta löytyi kuin tilauksesta kaksi ylimääräistä takavannetta slickseineen ja napoineen. Seuraavaksi alkoi miettiminen että minkälainen takasvingi tähän tulisi. Päädyttiin tulokseen että yksipuoleinen svingi jossa olisi portaaton pidennys mahdollisuus, se olisi sellainen mitä näissä laitteissa ei ole vielä ollut. Siinä se hetki sitten vierähtikin. Kyllä siinä pari kertaa kuuli Teemulta kommentin että kuka perkele keksi idean yksipuoleisesta takasvingistä. Ensimmäisessä yrityksessä kokeiltiin taivutettua neliöputkeä. Käytiin ihan teettämässä lesti putkentaivuttimeen neliöputkea varten. Koneistamossa teetettiin lohenpyrstö liukupala jolla pystyttäisiin muuttamaan akseliväliä 12cm. Kun neliöputket yhdistettiin liukupalaan. Siinä tuli sellainen pieni ongelma kun hitsauksen jälkeen liukupala ja neliöputket oli jäähtyneet niin kaikki saumat oli haljenneet eli metallit eivät keskustelleet keskenään.

Siitä sitten vaan tilaamaan uutta lohenpyrstö liukupalaa hovikoneistajalta Tapsalta. Toisesta yrityksestä tulikin sitten jo parempi/nykyinen takasvingi. Takasvingi toteutettiin niin että lohenpyrstö liukupala hitsattiin runkoon kiinni ja tuettiin kahteen suuntaan. Liukupalan ja taka-akselin laakeroinnin väliin taivutettiin kaksi 2mm seinämällä olevaa putkea joiden väliin hitsattiin 5mm paksua lattarautaa ja nämä boksattiin etupuolelta 2mm teräslevyllä ja takapuolelta 4mm teräslevyllä.

Seuraavaksi saatiin koneistuksesta taka-akseli jonka suunnittelussa Teemulta lähti loputkin hiukset päästä. Taka-akseliin piti kuitenkin saada mahtumaan takapyörän navan kiinnitys, laakerointi, takaratas ja jarrulevy, eikä kiinnike kahdelle jarrusatulallekaan ollut ihan viiden minuutin juttu. Sitten käytiin vierailulla Prätkäpajan aarre-aitassa, josta todellakin löytyi kaikenlaista tingentangelia mopoa varten, kuten kaadetun kiihdytyspyörän lyhennetty keula joka pystyttiin käyttämään tähän projektiin. Samalla siellä huudeltiin vaikka mitä, keulittiin sanoilla ehkä hieman liikaakin. Ainakin siinä kohtaan kun kovaan ääneen huudeltiin että kyllä siihen voisi vaikka turbon laittaa. Ei kukaan kertonut että selän takana seisoi Turbotekniikka Oy:n edustaja. Pari päivää myöhemmin Lequ soitteli ja kertoi että Turbotekniikalta oli tullut Garrett:in paketti joka oli merkillä Suzuki PV. Sitten taas piti kiikuttaa piirustuksia hovikoneistajalle Tapsalle, että saataisiin sopiva emäputki keulaa varten. Keulan paikoilleen laiton jälkeen olikin vuorossa pakosarjan rakentelu palasista ja turbon sovittelu moottorin ja keulan väliin. Sekin osoittautui aika haasteelliseksi vähäisen tilan takia.

Pv:n tankissa oli elämän jäljiltä tullut muutamia kolhuja ja tankin oikaisu ja pieni muokkaus annettiin Jarkko Tattarille, joka teki hyvää jälkeä.

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi videoita kiihdytys skoottereista ja sieltä tuli bongattua että pitäähän pv:seen saada slicksi myös eteen. Samalla selaimen avaukselle tuli myös tilattua alkuperäinen pv:n takalokari ja takavalo.

Käynti Prätkäpajalla ja slicksit tilaukseen, piti tietenkin tilata kaksi niitäkin jos vaikka sattuu toinen hajoamaan, tilattiin siis medium ja soft. Samalla vietiin kaasarit paineistukseen ja saatiin materiaalit painekoteloa varten.

Hyvinkäältä Motoring-liikkeestä löytyi todella hyvään hintaan eräänlainen henkivakuutus nimittäin GPR V4 ohjausiskari. Lisätarvikkeiden ja nippeleiden haku moposportista, jonka jälkeen saatiin ohjaustanko, ohjausiskari, bensalinjat ja ahtoputket asennettua ja sen jälkeen mopo alkoi jo näyttämään kokonaiselta. Vielä pieni yksityiskohta, koska emme löytäneet hävinnyttä vaihdekiksiä mistään, niin vaihteenvaihtajana toimii laadukas ja tukeva MAC-Toolsin 12mm lenkkiavain. Tässä vaiheessa alkoi ACS-11 olemaan niin lähellä, jonne oli luvattu viedä mopo näytille, että moposta piti vain saada nopeasti mahdollisimman valmiin näköinen. Messujen jälkeen tuli jonkun aikaa hiljaiseloa johtuen rahan/ajan puutteesta sekä siitä että kesä oli tullut tuoden mukanaan uuden rahaa vievän harrastuksen Amerikan autojen parista, lisäksi valokuvaharrastus vei paljon aikaa.

Hienosäätö ja Söpöys

Talveksi mopo vietiin Prätkäpajalla työskentelevän Heijan Janin talliin. Jani hoiti sähkönäpertelyn, ulkoisen öljypumpun asennuksen ja muita säätö ja sovitus viimeistelyjä. Pv alkoi muuten olemaan sitä mitä pitikin, mutta söpöys oli vielä kateissa. Kaverilta löytyi Thaimaasta ostettu Hello Kitty pakoputkenpää ja siitähän se söpöys lähti. Kele Desing:n Pasi Paanasen kanssa oli ollut jo aikaisemmin puhetta tankin söpöksi maalaamisesta. Pasihan tunnetusti on juuri oikea ihminen kun pitää saada aikaiseksi erikoista ja ainutlaatuista. Ja sitähän sieltä tuli juuri oikealla tavalla. Nyt on tankissa ahtimenpuolella Devil Hello Kitty härkkimässä PV-tekstiä ja toiselta puolelta, joka on ns. kliini puoli, löytyy Keiju Hello Kitty heiluttelemassa taikasauvaa.

Testiä, Rasitusta ja lisää testiä

Nyt alkaa Pv:n testaus ja rasitus, että nähdään pysyykö pv nipussa. Ensimmäinen kosketus ajamiseen tapahtui ilman jarruja 2011 Petrol Circuksessa messuhallissa ei siitä sen enempää. Nyt Pv:llä on tehty muutamat ajokokeet pintakaasulla maltillisissa alle 100km/h nopeuksissa ja suoraan ajo tuntuu siinä vaiheessa vielä ihan siedettävältä. Kävelyvauhdissa pv pyrkii viemään ahtimenpuolelle muuta vauhdin kasvaessa suoraan ajo toimii moitteettomasti. Testejä tehtiin illalla ja viimeisessä vedossa alkoi jo hämärtää, niin meinattiin saada jo tilanteita aikaiseksi kun rullausvaiheessa vauhtia 60-70km/h löytyi routamonttu josta hypättiin ihan kunnolla... Voi siis sanoa että nyt on runkokin saanut rasitustestiä ja vielä ainakin kesti.

Speksit

Omistaja: Isto Ikonen
Moottori: Suzuki GSX-R 1100 -91
Etupää: lyhennetty Suzuki kilpurin keula, 10" vanne slicksillä, etujarru nelimäntäsellä satulalla ja ohjausiskari GPR V4
Takapää: yksipuoleinen jäykkä takasvingi ja taka-akseli Ervan´s Metal Work´s:n tekemä ja suunnittelema. 10" vanne 10"x8" slicksillä, takajarru kaksi nelimäntäistä satulaa.
Runko: Ervan´s Metal Work´s käsialaa.
Maalaus: Vuori Niko
Erikoismaalaus: Kele Desing Paananen Pasi
Sähköt: Heija Jani
Koneistus: Hovi koneistaja Tapani Kemppainen

Kiitokset

Isot kiitokset kaikille mukana olleille rakentajille/sponssaajille/päänaukojille.

- Ervan´s Metal Works (Eräpolku Teemu)
- Prätkäpaja (Lequ)
- Kele Desing (Paananen Pasi)
- Turbotekniikka Oy
- Motoring
- Moposport
- Hovi koneistaja Tapani Kemppainen
- Salo Marko "Gakka"
- Heija Jani
- Rokka Antti
- Vuori Niko
- Ja kaikkia päänaukojia en jaksa luetella. ;)